Sitten.

Lähdin viemään pahvit pahviroskikseen. Kaaduin matkalla kaksi kertaa. Päässä rupesi humisemaan ja järkyttävä pääkipu kaupan päälle. Alkoi väsyttämään.

Palasin sisälle, törmäsin sohvaan, reisi osui pöydänkulmaan, maha keittiön pöytään. Ja humina, väsymys, pääkipu. Halu kömpiä keittiön pöydän alle nukkumaan.

Jep. Kukaan ulkona ei voi tietää, että minä oon sairas. Ei kukaan, joka näki kuinka hoipertelin, tajua, etten oo humalassa.

Minä oon ollu tänään reipas ja Ms huomasi sen. Tätä tämä elämä on näkymättömän, paskan kaverin kanssa. Ensin on hauskaa ja sitten ei oo kenelläkään kivaa.

Nyt ootan Veskua kotiin ja kerron, että olin reipas ja pyydän anteeksi, etten jaksanut/pystynyt tyhjentämään tiskikonetta kokonaan.