http://www.heseva.fi/fi/heseva-kuntoutus-fatiikki-%E2%80%93-lupa-laiskotella-vai-jotain-ihan-muuta

Noin. Siinä on jotain tietoa tästä mystisestä Fatiikista. Siinä on syy, miksi minä en enää voi tehdä töitä Ainakaan niin paljon kuin terveet ihmiset tekee.

Minua väsyttää aina. Aina. Mutta vaikka minua väsyttää, niin minua ei välttämättä nukuta. Väsymisellä ja nukkumisella on vissi ero. Minä voin nukkua vaikka 23 tuntia putkeen (oon joskus nukkunut), eikä se tarkoita, että sitten kun herään, niin kaikki on hyvin. Voin olla pari tuntia hereillä ja lamaantua täysin. Voin jutella, kuunnella... Mutta aivot ei sano mitään.

Oon ajanu kaks kertaa kolarin. Tai siis auton mettään. Ekalla kerralla ei käynyt kovin pahasti, toisella kerralla kävi pahemmin. Toisella kerralla minä löin pääni aikasta pahasti ja menetin tajuntani. Tajunnan menetys oli sillai hauskaa, että minulla ei niinku "vintti pimentyny", vaan näin unia. Heräsin välillä ja menin uudestaan tajuttomaksi. Ainakin kolme kertaa. Ja näin unia. Ihan normi unia, en painajaisia, enkä mitään muutakaan järisyttävää. Näin vain unia.

Fatiikissa minulle tapahtuu melkein samalla lailla ku tajuttomana ollessa. Minä kuulen puheen, minä voin vastata kysymyksiin, mutta kaikki t a p a h t u u  h i t a a s t i. Silmät on auki, mutta tunnen, että ne vääntyy väkisin nurinpäin. En tiedä tekeekö ne niin, mutta se tuntuu siltä. Keskustelun jälkeen en välttämättä muista mitään. En, vaikka olisin ollut se joka puhuu, enkä se, joka kuuntelee.

Minä katoan. Kukaan ei ehkä sitä huomaa, koska kuitenkin pyrin olemaan "läsnä". Fatiikki on kuin unissakävelyä. Minä puhun, kävelen, teen jotain, mutta aivot lyö tyhjää. Sitten minä luovutan. Jos olisin haavoittunut eläin, kömpisin kuusen alle nuolemaan haavojani, mutta koska olen ihminen, menen vuoteeseen peiton alle ja toivon nukahtavani. En läheskään aina nukahda. Uni ei välttämättä pelasta, vaikka minua väsyttäis kuinka. Minä oon vain lamaantunut/halvaantunut/loukkaantunut/hereillä tajuton. On sanonta "Jos seisot ja voit istua -Istu. Jos istut ja voit maata -Makaa". Minä menen makaamaan.

Veemäisintä mitä MäSään sairastuttuani oon kuullut, on se, että kun sanon olevani väsynyt, toinen sanoo olevansa myös väsynyt. Jep. Ole vain väsynyt, mutta minä olen VÄSYNYT. Kukaan ei voi ymmärtää sitä väsymyksen määrää. Siihen ei auta uni välttämättä millään lailla. Uni ehkä auttaa kehoa lepäämään ja tulehduksia paranemaan, mutta ei, MäSän aiheuttamaan Fatiikkiin se ei auta millään tavalla. Tai no. Ehkä vähän.

Fatiikki on aina mukana. Varmasti kävelevät MäSän kanssa käsikädessä onnellisena. Molemmat tietävät olevansa niskan päällä. Molemmilla on ote minusta täysin. En minä voi mennä kyläilemään tyyny kainalossa ja toivoa, että voin Fatiikin iskiessä kömpiä kenen tahansa pöydän alle nukkumaan tai makaamaan puolikoomassa. Ei keneltä vain kaverilta voi vaatia ymmärrystä. Tai voi, mutta kuinka moni ymmärtää?

Nyt. Kello on kohta kymmenen. Kiltit tytöt ois jo nukkumassa. Minua väsyttää, mutta minua ei nukuta. Tämä on sitä normaalia väsymistä, tämä ei ole Fatiikkia. Jos nyt ois Fatiikki, minä en vois kirjottaa. Tai voisin varmaan jotain siansaksaa. Fatiikki laittaa lihakset  h i t a i k s i  ja kävelyn humalaiseksi.

Pojat pyytää joskus rentouttamaan kädet ja sitten yrittävät lyödä minua omalla kädelläni. Jesperistä se on hauskaa. No, eihän se onnistu, koska minä pystyn jännittämään käteni ennen ku osun sillä naamaani. Mutta. Fatiikin kourissa se saattais onnistuakin. Minä olen hyvin, hyvin rento silloin. Niinku hyvin keitetty spagetti.

Oletteko koskaan yrittäneet nostaa täysin rentoa ihmistä sängystä? Minä olen ja se on mahdoton tehtävä. Ihminen "valuu" käsien välistä. Se ei tule onnistumaan. Paitsi jos kietoo kätensä niin tiukalle tän spagetin ympärille, että se ei vain pysty "valumaan". En kehoita tekemään niinkään, koska voi olla, että kylkiluut menee p*skaksi.

Sitä Fatiikki on. Aivot pysähtyy, lihakset muuttuu spagetiksi ja ainoa mikä auttaa, on antaa periksi. Mennä istumaan/makaamaan ja toivoa, että uni tulis ja pelastais. Ainakin hetkeksi.