Aamu sujui jouhevasti poikain kanssa. On ne aika hauskoja nuoria miehiä... ;) Voisin kertoa pojiata niinku ehkä satamiljoonaa sivua, mutta nyt tyydyn vain sanomaan, että oon maailman ylpein äiti. 😍

Hyppään nyt muutaman tilanteen yli, mutta nyt vaivaa yks iso asia. Kun sitä istuu autossa ja tietää, että liikenteessä pitää olla kohtelias ja toimii kohteliaasti (toinenkin autoilija oli kohtelias, se meidän edessä ajanut hyyppä), niin sitten kun tapahtuu jotain odottamatonta... Joutuu tosissaan miettimään omaa onneaan...

Siis se poika/mies lähti ylittämään tietä suojatietä pitkin, koska me kohteliaat autoiljat annettiin mahdollisuus ylittää tie. Sitten tuli kolmas autoilija, joka ei ollut niin kohtelias... Minä en tiedä huusinko minä ääneen. Kun näkee/tietää, että jotain pahaa tulee tapahtumaan, eikä voi tehdä yhtään mitään... Kaikki hidastuu.

No, tilanne meni niin, että tämä jalankulkija ehti ottaa auton konepellistä kiinni ja työntää itteään pois auton edestä ja kaatui auton viereen kyljelleen. Sitte poika/mies nousi ylös ja lähti kävelemään pois. Autoilija pisti hätävilkut päälle ja tuli pois autosta, mutta poika/mies käveli vain pois. Ehkä muutamaa mustelmaa rikkaampana, mutta kävellen kumminkin.

Pääsin kotiin ja sitten iski horkka päälle. Minä en olis selvinnyt siitä tällistä, minä en olis ehtinyt tehdä mitään. Soitin poliisille ja ilmoitin nähneeni kyseisen tilanteen, jos vaikka jalankulkija ei selvinnytkään pelkällä töytäisyllä..

Jep. Onneksi minä en kävellyt siellä, minun pitää muutenkin kävellä hitaasti, että pysyn varmasti pystyssä, minä en olisi ehtinyt tehdä mitään...

Noin. Nyt helpotti hieman. Ei paljoa, mutta hieman.