Minä heräsin tossa 20 minuuttia sitten. Nukuin itseasiassa aika pitkään. Navettaan ei oi enää aamulypsylle ehtinyt (Ai niin, ei meillä ookaan lehmiä, eikä kyllä navettaakaan).

Nyt on se hetki päivästä, että voisin mennä vaikka töihin. Sellaseen työhön, mistä saa palkkaa. Luulen, että sellainen reipas kaksi tuntinen 10-12, olis ihan kelpo aika tehdä töitä.

Ei vaiskaan. Voin tehdä pitempäänkin ja mennä aikasemminkin. Se on vain järjestelykysymys. Siis, että herätyskello sois ja heräisin ja sitten menisin töihin.

Tänään on hyvä päivä. Yleensä kaikki päivät alkaa kohtuu hyvin. Tosin ensin joudun tekemään tarkistuksia.

1. Kun herään, laitan silmälasit päähän (ennen tää tarkistus onnistui ilman niitäkin, ei enää)

2. Katson kattoon. Joskus siellä on ollut hämähäkki, ei oo enää, mutta on ollu, minä oon nähny sen.

3. Jos päädyn siihen, että kattoja ja hämähäkkejä on vain yksi (tosin sitä hämähäkkiä ei enää oo), niin nousen ylös.

4. Jos kattoja on kaksi, hämähäkkejä kaksi, niin päädyn silmähermontulehdukseen ja jatkan nukkumista (uni auttaa uskomattoman moneen asiaan, ei tosin silmähermontulehdukseen, mutta en välttämättä juuri sillä hetkellä ajattele järkevästi).

Leikitään, että menisin töihin. Siis niihin aikuisten töihin. Niihin oikeisiin. Niihin, mistä saa palkkaa. Okei. Nyt minä oon töissä. Oon itseasiassa innostapiukeena töissä. Jos olisin koira, niin juuri nyt minun häntä heiluis niin, että koko kroppa heiluis. Minä tykkään tehdä töitä. Oikeesti. Siellä tunnen olevani jotain muutakin kuin MäSän oma, pikku leikkikaveri. Siellä minä oon yksi muurahaisista.

Eli olisin töissä, tekisin töitä, nauttisin töistä, rakastaisin töitä.

Sitten tulee kotiinlähdön aika. Usko pois, se ei koskaan tule yhtään liian aikaisin.

Raahustan kotiin. Nakkaan laukun kaappiin (Vähän niinku siinä...ööö.."Satu meni saunaan, pisti laukun naulaan".) ja menen ehkä syömään jotain. Ehkä.

Sen jälkeen lähden yläkertaan. Ehkä aattelin pestä pyykkiä, saunoa, siivota... Ensimmäinen porras (meillä on yläkertaan 13 porrasta, oon laskenu. Alakertaan on saman verran) menee ihan ok. Mutta. Tilanne on muuttunut. Se, että aamulla kirmasin portaita ylös ja alas kuin varsa laitumella, on muuttunut. Siis se, joka laittoi molempien nilkkojen ympärille kahdenkymmenen kilon painot (onko se paljon?), oli ilkeä. Kolmetoista porrasta on silloin tosi pitkä matka. No, kerrankos tätä... Nousen vielä neljä porrasta. Oon siis melkein puolessa välissä portaissa jo, ei paha, ei paha. No niin, nyt väliaika, kahvia ja pullaa. Viidennellä portaalla otan tukea kaiteesta ja rukoilen, että joku ihana ihminen ois unohtanut tyynyn portaisiin. Tähän näin. Just tähän kuudennelle portaalle. Jos änkäisin kuudennen ja seitsämännen portaan väliin ja nukkuisin ihan vähän? Joohan, ihan vähän vain? Ja jos joku olis kiltti ja hakis peitonkin? Minulle tulee herkästi kylmä.

Noin. Nyt on tehty päivä sitä mitä rakastan. Yksi ainoa päivä. Töitä. Siis sitä mitä kaikki muutkin tekee. Päivästä toiseen.

Minulle tämä päivä oli nautinto, sain tehdä mitä rakastan. Töitä. Mutta, Minä sain olla 8 tuntia reipas ja oikeanlainen, sen jälkeen minä leikin ystäväni Mäsän kanssa.

Mäsää ottaa päähän. Minä en leikkinyt sen kanssa tänään. Minä en ajatellut sitä tänään. Se on sentään MS. Ei kukaan sais unohtaa näin arvokasta ystävää! Ei kaikkia ole edes hyväksytty sen leikkikaveriksi. Minut on, ja minä unohdin sen! Minä en leikkinyt sen kanssa.

MäSä ei unohda, se ei anna anteeksi. Okei, minä tein mitä minä rakastin ja sain tehdä sitä kokonaista 8 tuntia! Minun pitää olla kiitollinen. MäSä silittää minun poskea, piirtää kynnellään hellästi kulmakarvojani, Mäsä tietää, että minua alkaa väsyttämään, kun niin tekee. Ja minä luovutan.

Minulla oli hauska päivä töissä, mutta töiden jälkeen MäSä ja minä ollaan tiimi. Minä en leiki enää kenenkään muun kanssa ku MäSän.

Eli nuokun loppupäivän sohvalla, sängyllä, keittiössä, olohuoneessa, vessassa... Minä nuokun, koska minua väsyttää enemmän kuin koskaan (ihan varmasti on väsyttänyt ennenkin, yhtä paljonkin).

Mutta tämä esimerkki oli hyvältä päivältä. Siis päivältä, jolloin MäSä ei vaadi leikkimään heti aamusta alkaen sen kanssa. Joskus se haluaa leikkiä kokoajan, kaikki hetket. MäSä ja minä. Forever. Ikuisesti. Yhdessä.

Jos menen töihin päiväksi, niin MäSää ei huvittanut leikkiä heti aamusta asti. Tai sitten se ei halunnut leikkiä koko päivänä. Tai siis. Kyllä se sitten jaksaa leikkiä, jos menen tekemään töitä. Kumma hyyppä.