Minä  en oo kirjoittanu vähään aikaan, koskapa. Ensinnäkin minä oon ollu töissä. Toisekseen minun läppäri meni rikki. Kolmannekseen johtuen ensimmäisestä kohdasta, minä en oo jaksanut.

Oli kivaa olla töissä. Kuten oon jo maininnut, niin minä pidän työstäni. Oikeesti.

Juttelin töissä erään vanhemman (vanhan) rouvan kanssa siitä kannattaako sairaalasta karata. Kovasti oli rouvalla koti-ikävä ja meinasi, että nyt olis hyvä sauma häipyä. Huomautin, että lunta on tullut aika paljon ja pyörätuoli ei välttämättä kulje näillä keleillä kovin lujaa ja karkumatka saattaisi siten tyssätä lyhyeen. Juteltiin myös sairaalavaatteiden pakkasenkestävyydestä ja olimme samaa mieltä siitä, että vähintäänkin villasukat pitäisi jaloissa olla.Sovittiin, että ei kotiin voi lähteä, ennen kuin kunnon talvikamppeet on hommattu ja osoitekin saatu selville. Ihana, ihana mummu!

"Enolla oli todella huono kuulo, eikä hän suostunu ottamaan kuulokojetta."

"Jaa, no, joittenkin mielestä kaikkea ei tarvitse kuullakaan.."

"Ei kuullut eno junaa, ei.."

Joskus vain haluaisi halata kaikkia noita ihania ihmisiä, joita on päässyt hoitamaan! :D

Siis joo, minä olin töissä ja tykkäsin siitä. Paljon.

Sitten tulin kotiin ja stop. Kaikki seis. Olin aivan puolikuollut. Kaikki se, mitä olin päivän aikana tehnyt, kostautui välittömästi. Makaamaan sohvalle,  jalat ylös ja silmät kiinni. 13 porrasta yläkertaan muuttui 1330 portaaksi. Yksi iltavuoro, kaksi aamuvuoroa, kolme päivää puolikuolleena. Nyt tajusin sen, että ehkä minun oli ihan syytä jäädä eläkkeelle.

Minä vielä harjoittelen olemaan eläkkeellä. Enemmän kuitenkin harjoittelen olemaan sinut sairauteni kanssa. Minä en haluaisi ajatella niin, että "sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Jos minä teen tänään kauheasti jotain, niin huomenna minä en välttämättä jaksa tehdä mitään. Tai tänään alan tekemään jotain tohkeissaan ja pari tuntia touhuttuani koko kroppa huutaa hoosiannaa ja irtisanoo toimintasopimuksen.

Otan verhot pois ikkunasta, silitän uudet verhot ja stop. Uudet verhot jää silityslaudalle ja minä kömmin peiton alle. Ehkä minä laitan verhot huomenna. Tai ylihuomenna. Tai siis... Mihin niitä verhoja edes tarvitaan? Ei mihinkään.