Tänään on niitä päiviä, kun todellakin on tiedossa sekavaa tekstiä..

Ensinnäkin. Kiinalainen ruoka ei loppujen lopuksi oo kovin hääviä (kerron siitä lisää myöhemmin.)

Toiseksi. Tänään ei tullutkaan rahaa, niinkuin luulin. Hubs...

Kolmanneksi. Elämäni ensimmäinen päivä työkyvyttömänä työnhakijana. Siistiä.

Käväsin siis mutkan tosa Jyväskylässä. Reissu oli mukava, näin paljon vanhoja, rakkaita ystäviä ja pääsin hyvinkin tutustumaaa uuteen ystävään, pieneen Justiinaan. Oletin, että oon unohtanu täysin miten vauvoja hoidetaan, mutta kyllä ne vanhat taidot jostain kaivautui esiin. Oli haikeaa jättää se pikku-prinsessa sinne. :( No, ku ei minulla tota maitoa enää heru, niin ehkä parempi, että jätin prinsessan kaappaamatta mukaani.

Tulin eilen. Niinku sunnuntaina. Linja-autossa oli tunnelmaa. Siitäkin ehkä myöhemmin.

Mutta lauantaina olin yötä prinsessan perheen luona. Ihan niitten uudessa kodissa. Ja tutustuin niitten naapureihin. KIINALAISIIN.

Siis olin ollu keskiviikosta asti Jyväskylässä muutto-lapsenvahti-hommissa. Minä olin väsynyt. Lauantaina klo. 21:jotain aloin nukkumaan. Klo. 22 heräsin. Isä-kiinalaisella oli asiaa. Isä-kiinalaisella oli paljon asiaaa. Isä-kiinalaisella oli paljon kovaäänistä asiaa. Minä kuuntelin 22-24 isä-kiinalaisen, äiti-kiinalaisen ja lapsi-japanilaisen riitelyä. Klo. 23:30 olin valmis soittamaan poliisit. En kuitenkaan soittanut, ku en tienny missä oon.

Aamu tuli ja olin minä nukkunutkin. Hautoen myös unessa kaameaa kostoa kiinalaisille.

Oikeesti. Kun oon väsynyt, niin ei auta minkä rotunen kukanenki on, tai onko rotua ollenkaan, niin minä oon aika vaarallinen.

No. Päädyin tekemään julman jutun. En enää koskaan käy syömässä kiinalaisessa. Mitenkäs se menee siinä Raptorin biisissa? "Yksi mokaa ja kaikkia rangaistaan..".  Joo, nyt meni kiinalaiset puikot niin syvälle minun sieraimiin, etten ees kato kiinalaisiin päin. Ainakaan vuoteen. Tai no. Ainakaan viikkoon.

Sitte se toinen juttu. Siis peeaa niinku aina ennekin. No tänään eläkeläisille tulee eläke. Siis palkka siitä, ettei tee enää mitään, vaan pysyy poissa muitten, hyvien ja reippaitten ihmisten jaloista.

Jos oikein alan nyt miettimään, niin joo, minun kuntoutustuki loppui 31.1.2015. Mutta EEEEEEEEEEIIIIII, en minä tajunnu, että niin loppu muuten rahanki syytäminen meikäläiselle. Kattoin aamulla tiliä ja nielasin. Nielasin monta kertaa. Hubs. Niin, minunhan piti maksaa tänään laskuja. Lupasin maksaa. Veskulle lupasin ja vannoin kautta kiven ja kannon, että maksan oman osani laskuista. Muuttujatekijä. Ei voi ihan kauheasti maksaa laskuja, jos ei oo rahaa. Onneks Veskun tilillä oli. *reeeeeeeeeeeps* :D Vähänkös Vesku on iloinen ja rakastaa minua ainaski miljoona paljon enemmän, ku kattoo oman tilinsä saldoa... ;) No, yritän maksaa takasin. Isona.

Niin. Sitte minä ilmoittauduin työkyvyttömäksi työnhakijaksi. Se oli jännittävää. "Minkälaista työtä voisit tehdä?". No, ootas. En minkäänlaista just nyt. Enkä kyllä mee minne sattuu töihin, ku oon sairauslomalla ja minulla on jo työpaikka!

Ja se lääkäri-setä/-täti, joka tällä hetkellä tuijottaa vessassa minun eläkehakemusta... Voisitko tehdä jotain? Niinku työtäs? Etkä vaan istuis siellä vessassa ja naurais työkyvyttömille työnhakijoille? Katoppako meillä saattaa mennä hermot. Niinku minulla. Saatan tehdä silleen, että otan siitä lausunnosta, jonka joskus armollisesti lähetät minulle, kopion ja tungen sen alkuperäisen (toivottavasti sitä ei tarvi säilyttää, vaan kopio riittää) sinne, mihin aurinko ei paista.

Kiinalaiset ja eläkepaperilääkärit.

MINÄ EN PIDÄ TEISTÄ TÄNÄÄN.